Päivitys 21.10.2022.

Taitavuorten pikkugalagoiden lajistatus on edelleen kesken.

Saimme rahoitusta Ripako Oy:ltä ja Tuovisen säätiöltä pikkugalagoiden loukuttamista varten.

Mutta ongelmana on se, että pikkugalagoita ei ole saatu pyydystettyä, ja DNA näyte puuttuu.

Pikkugalagot ovat erittäin nopeita, ne liikkuvat hyppimällä.

Pikkugalagot ovat hyönteissyöjiä, ja trooppisessa metsässä niillä on paljon ruokaa tarjolla. Olemme huomanneet että arat pikkugalagot välttävät loukkuun joutumista tehokkaammin kuin mikään muu eläin vuoristometsässä.

Mitä eroja Taitan pikkugalagopopulaatioilla on verrattuna Kenian rannikolla tavattavaan rannikkopikkugalagoon?

1. Ääntely. Nganagaon ja Mbololon pikkugalagojen ääntely eroaa selvästi rannikon galagoista. Eroa on myös Ngangaon ja Mbololon välillä. Se ei ole mikään ihme, sillä Ngangao ja Mbololo ovat olleet toisistaan eristyksissä 900 000 vuotta.
2. Koko. Mbolololla elävä pikkugalago on selvästi suurempi kuin Ngangaon pikkugalago. Ngangaon pikkugalago on taas selvästi suurempi kuin rannikon pikkugalago. Vuorilla elävät lajit ovat siis suurempia kuin alangolla.
3. Elinympäristö. Ngangaon ja Mbololon pikkugalagot elävät metsän sisäosissa ja välttelevät ihmistä. Vaikka alue on tiheästi asuttu, ihmiset saivat tietää pikkugalagojen olemassa olosta vasta meidän tutkimuksiemme myötä. Rannikkopikkugalagoa tavataan myös ihmisten puutarhoista ja kookospalmuista, siitä on peräisin myös rannikon pikkugalagon latinalainen nimi Paragalago cocos. Ngangaossa pikkugalagot elävät 1700-1950 metrin korkeudella merenpinnasta ja Mbolololla 1500-1600 m.

On todennäköistä että vuorilla elävät populaatiot ovat relikti – jäännöspopulaatioita joskus laajemmalle levinneestä pikkugalagopopulaatiosta. Mutta ovatko ne kehittyneet omaksi lajikseen?

Miksi lajistatuksella on merkitystä?

Kun lajia ei tunneta, sen suojeluun on vaikea saada hankittua rahoitusta. Mikäli Taitan pikkugalagot tunnistettaisiin, ne saisivat paljon huomiota tiedotusvälineissä. Tämä huomio voisi toivottavasti johtaa lajien tehokkaampaan suojeluun. Lisäksi erittäin köyhällä alueella, jokainen matkailija vaikuttaa paikallisten haluun suojella luontoa positiivisesti.

Kuinka kauan populaatiot ovat olleet eristyneinä toisistaan?

Ngangao ja Mbololo ovat olleet eristyneinä toisistaan noin 900 000 vuotta. Ja yhteys rannikolla eläviin pikkugalagoihin on katkennut noin kaksi miljoonaa vuotta sitten. Siinä on ollut hyvin aikaa sopeutua elinympäristöön ja kehittyä omaksi lajikseen.

Voivatko Taitan pikkugalagot kuolla sukupuuttoon?

Kyllä. Ngangaossa on jäljellä noin 10 pikkugalagoa. Mbolololla pikkugalagoja on ehkä noin 100. Mbololon jyrkät rinteet estävät tarkemman populaatiokoon arvioinnin. Näin pienet populaatiot ovat alttiita sukusiitokselle, sairauksille ja sattumille.

Miten lajit voitaisiin pelastaaa sukupuutolta?

Tarvittaisiin uutta rahoitusta ja panostusta DNA näytteiden hankintaan.

Ngangaon ja Mbololon metsien suojelu ja niiden pinta-alan kasvattaminen on kriittisen tärkeää pikkugalagoiden tulevaisuuden varmistamiseksi.

Pikkugalagoiden lajistatuksen voi selvittää vain tutkimalla niiden DNA:ta. Pikkugalagot näyttävät hyvin samanlaisilta. Voit testata tunnistatko itse eri pikkugalagot tästä

Pikkugalagoihin liittyviä sivuja:

Taitavuorten pikkugalagot Tunnistatko pikkugalagolajit kuvista?

Helsingin Sanomat 17.11.2021 Hesarin laaja artikkeli Taitavuorten yöeläimistä

Suku Paragalago, Itä-Afrikan pikkugalagot Mitä pikkugalagot ovat?

Tätä projektia rahoittaa: